Karkurit.fi Lemmikki kateissa?
Etusivu Lisää ilmoitus Löytöeläintarhat Etsintäohjeet Blogi Linkit
Kirjaudu
Selaa ilmoituksia paikkakunnittain, lääneittäin ja eläinlajeittain. Kadonneet lemmikit, näköhavainnot ja talteenotetut.
Maksutonta ilmoitustilaa ja kokemusperäiset
ohjeet kun lemmikki on kateissa.
Jätä ilmoitus
menu

Pentuiässä karannut leikkaamaton Pasi-kissa oli viisi vuotta kateissa. Oikea omistaja löytyi rekisteröidyn mikrosirun ansioista

Ulvilalaisen omakotitalon terassilla alkoi loppuvuodesta 2018 vierailla tumma, isokokoinen, nälkäinen kissa. Kun omistajaa ei tavoitettu havaintoilmoituksella, kissaa ruokkinut Heidi Luotola löysi siltä mikrosirun jolloin selvisi, että kissa oli karannut viisi vuotta sitten Ulvilassa.

Kun ulvilalaisen omakotitalon emäntä Heidi Luotola meni  kotinsa terassille marraskuisena yönä pihavalon sytyttyä, hän näki pihalla isokokoisen tumman kissan. Omakotialueella liikkui toisinaan vapaita kissoja, mutta sitä kissaa hän ei ollut nähnyt aikaisemmin. Koska kissa ei antanut kiinni, Heidi haki sille sisältä kissanruokaa, jota hänellä eläinsuojelutyötä tekevänä on aina kotona. Isokokoisen kissan vierailu ei jäänyt vain yhteen kertaan. Kissa ilmestyi Heidin terassille vielä muutamia kertoja myöhemminkin. Oliko se karannut vai päästikö joku sen öisin jaloittelemaan? Jos ulkovalo syttyi yöllä palamaan, Heidi arvasi, että iso kissa oli tullut taas pistäytymään.

Kissa ei uskaltautunut terassia pitemmälle, mutta ruoka sille kelpasi edelleen.
- Se söi kaiken minkä sisältä kannoin. Se joi hieman laktoositonta kermaa, söi pussillisen Latzin kissanruokaa ja lisäksi raksuja, kertoI Heidi ilmoittaessaan kissahavainnon Karkurit.fi -sivuille. Ilmat alkoivat kylmetä. Kukaan ei tarttunut kuvailmoitukseen, jossa kerrottiin tummasta erikoisen värisestä kissasta, jonka aluskarva oli hopeanharmaa ja päälikarva grafiitinvärinen. Heidi ilmoitti kissahavainnon myös löytöeläintahaan. Kun kissa tottui Heidiin sen verran, että antoi silittää itseään, Heidi tarkisti oliko kissalla mikrosiru. Olihan sillä.

Pihavierailija oli uroskissa. Omistajan puhelinnumero löytyi Turvasirun tietokannasta. Kaikeksi onneksi numero oli toiminnassa. Heidi soitti omistajalle ja kuuli, ettei perhe ollut nähnyt kissaansa viiteen vuoteen. Kissan nimi oli Pasi ja omistajaperheen kotiin oli Heidiltä vain kolmisen kilometriä. Heidi otti kissan talteen ja omistaja kävi noutamassa sen kotiin.

Ollut viisi vuotta karkaamispaikkakunnalla?

Pasi oli tarkoituksella hankittu sisäkissaksi. Kadotessaan uros oli ollut leikkaamaton ja se oli vielä viisi vuotta myöhemmin leikkaamaton.
-Pasi ei ehtinyt meillä kauaa olla ennen katoamistaan. Se oli vasta pentuikäinen rasavilli poika, kun lapset availivat ovia huolimattomasti ja Pasi pääsi karkuun, kertoo karkurin omistaja Jenni.
-En muista ilmoittelinko Pasin katoamisesta muualla kuin paikallisen supermaketin ilmoitustaululla. Rankkurille soittelin välillä. Vain yksi näköhavainto saatiin loppusyksystä noin 200 metrin päästä kotoa, Jenni sanoo.

Perhe elätteli vuoden päivät toivoa Pasin löytymisestä ja hankki sitten kaksi uutta sisäkissaa.

Nyt Pasi viettää taas sisäkissan elämää.

Hieman Heidiä ja varmaan montaa muutakin ihmetyttää, missä Pasi on ollut kaikki nämä vuodet. Hyvin se osaa salata sen mitä se on puuhaillut menneinä vuosina. Onko se ollut koko kateissa oloajan kotipaikkakunnalla? Kuka kissan oli ottanut luokseen? Olisiko asialla kissarakas vanhus, joka on joutunut terveyssyistä pois kotoa? Pasi ei olisi ensimmäinen eikä ole vielä viimeinenkään kissa, joka on karannut kun omistaja on haettu ambulanssilla.

Ja mitä tästä opittiin?

Ainakin se, että olipa leimmikkieläin kissa tai koira, se kannattaa mikrosiruttaa ja sirutiedot ilmoittaa mikrosirutietokantaan. Ellei siruttamista ilmoiteteta minnekään, ei sirun laittamisesta ole mitään hyötyä, jos lemmikki pääsee karkuun.

- Meidän lapset ainakin oppi, että kaikki ovet eivät saa olla samanaikaisesti auki ja kissoja ei saa päästää kuistia pidemmälle, Jenni tuumaa ja lisää tyytyväisenä:
- Onneksi Pasilla oli mikrosiru, jonka ansiosta se löysi kotiin.

Kuva: Heidi Luotola
Teksti: Maija Ankkuri