Petetty luottamus
Willow, JATKO edell. sivulta
Petetyksi tulleen Willown herkkäuskoisen omistajan hälytyskellot eivät soineet kertaakaan sen paremmin eläinlääkärin kuin etsintäapua tarjonneiden naistenkaan kohdalla.
Wilin lopettanut eläinlääkäri on jälkikäteen todennut kasvattajalle, että päivystykseen tuli viisi naista, jotka olivat sitä mieltä, että heidän häkissä tuomansa koira pitää lopettaa.
Porukkaan melko myöhäisessä vaiheessa liittynyt poliisi Johanna T soitti kiinnisaamisyönä hieman jälkeen puolenyön Wilin Nikkilässä asuneelle omistajalle Porvoosta, kun omistaja oli nukkumassa.
- Soittaja halusi minulta koiralle lopettamisluvan, kertoo omistaja.
- Sanoin, että haluan koiran kotiin. Sen saa lopettaa vain siinä tapauksessa, ettei siitä tule enää koiraa.
- Ensimmäisen soittajan jälkeen puhelimeen tuli eläinlääkäri, joka kertoi, ettei hän ollut vielä tutkinut koiraa, koska se ei ollut vielä herännyt. Sitten hän kysyi, saavatko naiset päättää lopetetaanko koira.
Vaikka eläinlääkäri Anu K tiesi, että naiset halusivat koiralta hengen, hän asetti omistajalle vain tuon lyhyen kompakysymyksen ”saavatko naiset päättää, lopetetaanko koira”, sen enempiä selittelemättä. Oman asemansa lääkäri varmisti pitämällä puhelimen kaiuttimen päällä. Omistaja oli jo edelliselle puhujalle, Johanna T:lle laittanut ehdon, että koiran saa lopettaa vain, jos se ei ole terve. Eläinlääkärin kysymykseen hän vastasi, että naiset saavat päättää. Miksi omistaja ei selittänyt eläinlääkärille sen tarkemmin? Ehkä siksi, että meillä on tapana uskoa poliisien rehellisyyteen.
Omistajalla ei sytyttänyt silloinkaan, kun eläinlääkäri oli kysynyt, tuhkataanko koira, jos se jouduttaisiin lopettamaan.
Kokematon eläinlääkäri oli jo ennen puhelua yrittänyt herättää koiraa, joka oli ollut ärsyyntynyt. Eikä ihmekään, koska pyytäjät olivat laittaneet sen ruokaan hevosen nukutuslääkettä. Wili oli nukahtanut uudelleen, kun eläinlääkäri oli tuikannut koiraan nukutuspiikin.
Kun puhelu päättyi, ei eläinlääkäri herättänyt Wiliä uudelleen vaan lopetti sen heti puhelun jälkeen, vaikka hänen olisi kuulunut laittaa koira häkkiin ja antaa sen nukkua aamuun. Tämä selviää kuulustelukertomuksista kuten sekin, että samaan aikaan naispoliisi luetteli toisessa huoneessa tilinumeroaan Wilin omistajalle.
Aamulla omistaja joutui lukemaan Facebookista, että Wili oli kuollut. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, ettei Wilissä ollut mitään sellaista vikaa, että siltä piti viedä henki.
-Mitä varten oli niin kiire lopettaa koirani! Juuri, kun luulin, että vaara oli ohi?
Muutaman päivän päästä omistaja sai postitse potilaskertomuksen, josta ei selvinnyt, ettei Wilowta olisi ollut syytä lopettaa. Kun asiaan tyytymätön kasvattaja soitti eläinlääkärille ja sanoi, ettei Wiliä tuhkattu ja että hän vie ruumiin tutkittavaksi Eviraan, Anu K kirjoitti pitemmän potilaskertomuksen, josta itse kukin voi päätellä, että Wilin olisi pitänyt saada elää.
Pyysi omistajaa todistajaksi
Wili oli ollut toista päivää kuolleena, kun vapaa-ajallaan sen lopetuksestapäättämässä ollut naispoliisi soitti omistajalle. Ehkä hän ajatteli joutuvansa vaikeuksiin Wilin aiheettoman lopetuksen takia, koska pyysi omistajaa todistamaan, että Wili olisi ollut ostohetkellä huonokuntoinen.
- Kun kuulin pyynnön, huusin, ettei koiraa enää henkiin saa. Olisi pitänyt vielä valehdellakin hänen puolestaan, vaikka koirani oli lopetettu, omistaja ihmettelee.
- Minulla on ollut aina koiria. Jos Wili olisi ollut huonokuntoinen, en olisi ostanut sitä.
Kun omistajan asianajaja lähetti syyttäjälle kantelun Wilin aiheettomasta lopetuksesta, vain lopetustilanteessa mukana ollut naispoliisi oli kuulusteltavana. Omistajan todistajaa ei kuultu lainkaan, eikä Wilin lopetusta viety käräjille. Outoa tässä on myös se, että vaikka Wilin lopetuttajat eivät ole muka tehneet mitään väärää, on omistajalla oikeus lähettää heille lasku koirasta.
Aloitusjutun kuva: Wilin kasvattaja
Tällä sivulla olevan kuvan otti karkurin sattumoisin nähnyt autoilija.
Teksti: Maija Ankkuri
LISÄTIETOJA
Omistaja valitti syyttäjälle asti, koska rikosilmoitus ei tuottanut tulosta. Syyttäjän nimittämä poliisi kuulusteli kollegaansa J T:tä ja lopetti tutkinnan kesken.
Lopettamisen ehtona oli, ettei tervettä koiraa sa lopettaa. Kun aamuvuorossa ollut eläinlääkäri olisi tutkinut Wilin, olisi Wili saanut elää.
Eläinlääkäri saa lopettaa eläimen omistajan luvalla. Tässä tapauksessa omistaja siirsi päätösvallan ymmärtämättömyyttään "auttajille", jotka käyttivät päätöstä epärehellisesti. Jos JT olisi toiminut oikein, Wilin olisi pitänyt saada odottaa heräämistä aamuun.
Olen sitten Karkurit.fi -sivujen perustamisen jälkeen ollut auttamassa joissakin karkuruetsinnöissä sen mukaan mitä olen töiltä ehtinyt. Joitakin etsintöjä löytyy karkurikirjasta. Willown karkaamisaikaan olin ollut lonkkaleikkauksessa, eikä minusta ja etsijäkoirastani olisi ollut mitään apua. Piti opetella uudelleen kävelemään. Kun katoamisilmoitus ilmestyi karkurit.fi -sivustolle, soitin puhelinnumeroon ja annoin etsintäohjeita. Numero oli omistajan miesystävän, jota luulin koiran omistajaksi. Willown kasvattaja selvisi minulle vasta lopettamisen jälkeisenä päivänä. Kun soitin kasvattajalle, hän sanoi Kareen ottaneen juuri häneen yhteyttä ja kertoneen, että koira nukutettiin ja meni tuhkattavaksi. Sanoin, ettei eläintuhkaamo eläimiä maanantaisin hae vaan vasta loppuviikolla. Kehotin hakemaan ruumiin pois ja viemään sen Eviraan. Hän oli soittanut saman tien kunnaneläinlääkärille. Puhelimessa ei onneksi ollut lopetuksen tehnyt Anu K vaan eri lääkäri, joka lupasi, ettei ruumista lähetetä tuhkaukseen. Itse asiassa se oli säilytyksessä joitakin päiviä, koska kasvattaja kävi hakemassa sen vasta oltuaan leikkauksessa HUS:issa.
Willown omistajalle etsimisapua tarjonnut Kare oli pitkään töissä Hesyssä. (Liekö myöhemmin saanut potkut)
Ikävä kyllä pahat asiat unohtuvat vuosien myötä. En muistanut enää silloin, kun kuulin hänen tarjonneen apua Wilin etsinnässä, että kun Kare tuurasi Hesyn sairauslomalla ollutta kissavastaavaa hän lopetutti kissapentueen, jolle yhdistyksen puheenjohtaja oli luvannut uudet kodit. Pennut lopetettiin samana päivänä, kun ne vietiin Hesyyn. Kare ei antanut pentuja pois, vaikka pennut vieneen rouvan kaveri, vuosikymmeniä Hesyssä vapaaehtoisena toiminut Inkeri kävi niitä pyytämässä.
Moni on ihmetellyt, miksi omistaja ei lähtenyt hakemaan koiraa yöllä pois. Jälkikäteen omistaja selitti allekirjoittaneelle, ettei hän uskalla ajaa vieraassa kaupungissa. Se tuli todennetuksi, kun tapasimme hänelle vieraassa kaupungissa; jouduin kävelemään kaupungin laidalla olevalle parkkipaikalle. Miesystävä oli Willown kohtalonyönä ottanut selkävaivaansa Panacodia, jonka vaikutuksen alla ei saa ajaa autoa.
Tulee mieleen taas se liika hyväuskoisuus. Myös omistajan kotikieli ruotsi, on ehkä hankaloittanut kuullun ymmärtämistä. Jos "auttamassa" olleiden naisten joukossa olisi ollut edes yksi suomenruotsalainen, olisivatko naiset olleet empaattisempia Wilin omistajalle ja tämän suomenruotsalaiselle miesystävälle?
Kun kirjoitin Karkurit.fi sivulle Wilin tapauksesta, soitti Metrolehteen haastattelun antanut Kare ja vaati minua poistamaan kirjoituksen. Lisäsin asioita sitä mukaa, kun sain uutta tietoa. Naispoliisi lähetteli useita sähköposteja, joissa väitti Wilin lopetuksen olleen muka oikeutettu. Hänen valkoinenpaimenkoira FB-sivustolle kirjoittamansa tekstit, joissa hän haukkui minua hulluksi, on kuvakaapattu Fb:stä. Hän on sen jälkeen poistanut osan kirjoituksiaan ilmeisesti siksi, että muuan henkilö teki hänestä äskettäin rikosilmoituksen.
Sen jälkeen, kun koko kauheus selvisi, yritin saada eläinlääkäri Anu K:lta selitystä Wilin aiheettomaan lopetukseen. Sain hänet kiinni porvoolaiselta eläinklinikalta. Hän kieltäytyi haastattelusta. Työnantaja tuli sen jälkeen puhelimeen ja pyysi etten julkaisisi eläinlääkärin nimeä. En yli kuuteen vuoteen julkaissutkaan.
Kare oli tehnyt Willown omistajan ruotsinkielisistä Fb-kirjoituksista rikosilmoituksen Vantaan poliisille. Omistajan miesystävä, jota luultiin ilmeisesti Wilin toiseksi omistajaksi, vastasi puhelimeen, kun poliisi soitti ja kysyi kirjoituksista. Kare kertoi Fb-sivuillaan tehneensä minustakin rikosilmoituksen. Poliisi ei kuitenkaan tutkinut sitä niin pitkään, että olisin saanut puhelinsoiton.
Juttua muokattu joulukuussa 2020. Lisätty mm. LISÄTIETOJA -kappale. Wiliä lopettamassa ollut Johanna T vääristeli asioita valkoinenpaimenkoira -fb-sivustolla. Lisäksi hän piti yli kuusi vuotta nimettömänä blogia (jossa mainittiin syyllisen, eli allekirjoittaneen nimi) jossa selitti, että Wilin lopettaminen oli muka oikeutettu. Totuus tässä asiassa on, että lopettaminen oli väärin. Wili ei käynyt kenenkään kimppuun koko karkureissun aikana, eikä se ollut huonokuntoinen ennen eikä jälkeen karkureissun.
Karkureissulla oleville lemmikeille sattuu onnettomuuksia, mutta se että auttajat vievät koirakarkurin lopetettavaksi, on ennen kuulumatonta. Oikea eläinlääkäri on empaattinen. Tämä lopetti terveen koiran ja vääristeli potilaskertomuksen erehdyttyään luulemaan, että ruumis poltetaan.
Koska poliisi tulkitsi tapauksen niin, että omistaja antoi muka lopetusluvan, vaikka ei oikeasti antanutkaan, ei muka rikosta tapahtunut. Kaikki tutkitut saivat jatkaa elämäänsä ikään kuin ei rehellisyydellä ja etiikalla ei olisi mitään merkitystä
Kukaan Wilin kohtalosta tietävä lemmikkinsä kadottava ei tietenkään uskalla antaa moisille "auttajille" minkäänlaista toimivaltaa.
Maija Ankkuri
