Poju on sosiaalinen koirasusi, jota koko perhe rakastaa

Viime vuosien kohu koirasusista on saattanut antaa sellaisen kuvan, että koirasusi olisi lemmikkinä jotenkin vaikeasti hallittava ja hankala.  Haastattelin joitakin vuosia sitten tuusulalaista koirasudenomistajaa Anne Kjeliniä, joka ei ole koskaan katunut koirasusihankintaansa. 

Keski-uusimaalaiseen Kjelinin perheeseen otettiin kahdeksan vuotta sitten koeajalle alle vuoden ikäinen koirasusiuros Poju. Kjelineillä oli ennestään kaksi chihuahuaa ja iäkäs saksanpaimenkoiranarttu. Koeajan päätyttyä perhe päätti pitää Pojun.

Uuden tulokkaan suhteen oli alussa kuljetusvaikeuksia. Vaikka kasvattaja oli kuljettanut urosta jatkuvasti autossa, ei sitä saatu suostumaan auton kyytiin.  
- Kun yritin houkutella Pojua autoon, se hangotteli vastaan ja meni kiinni talon seinään. Minulle tuli sellainen tunne, että se pelkäsi joutuvansa takaisin tilapäiseen hoitopaikkaan, josta se meille haettiin, kertoo Anne Kjelin.
 - Kesti puolitoista viikkoa ennen kuin Poju suostui auton kyytiin.    Sen koommin ei  Pojun kanssa ole ilmennyt ongelmia.
- Poju  oli jo pikkupentuna tottunut koiriin, kissoihin ja hevosiin,   kertoo Anne Kjelin ja nauraa:
- Kun Poju tuli meille, se ei osannut nostaa takajalkaansa urosten lailla ylös. Kaksivuotias chiuahuauroksemme päätti näyttää tulokkaalle kuka on herra talossa. Chihu nosti takakoipensa niin korkealle, että se melkein kaatui.  Kun Poju yritti matkia chiuhuaa se nosti etutassunsa ylös.

Sutta ja koiraa

Pojussa on amerikan harmaasutta, tundrasutta, huskya, saksanpaimenkoiraa ja malamuuttia.  Sen susiprosentti on noin 25.

Joku on väittänyt, ettei koirasutta voi väsyttää leikkimällä, koska se säästää suden tavoin voimiaan.
- Poju ei säästele itseään. Se on valmis kaikkeen.  Perheen miehet käyvät sen kanssa lenkillä.  Isäntä juoksee kolmesta viiteen kilometriä kerralla.

Poika on vienyt Pojua pyörällä 10 kilometrin lenkkejä.  Kuumalla säällä on otettu rauhallisemmin.Se ei Annen mielestä ole ole kovinkaan susimaista, ettei Poju ujostele ihmisiä, eikä sekään, että se  rakastaa harjaamista.

Anne epäilee Pojun ruokasäännöstelyn liittyvän suden perimään.
- Vaikka Poju on kaikkiruokainen, se syö joka toinen päivä kunnolla ja joka toinen päivä vain vähän.

Jos sää on muuttumassa, sen huomaa Pojun käytöksestä.
- Vaikka Poju ei pelkää ukkosta, se alkaa ennen ukonilmaa liikehtiä levottomasti.  Kun on odotettavissa kuuma ilma, Poju etsii jo etukäteen varjoisan paikan ja pysyttelee siellä.

Ulvomisesta poliisihälytys

Yksin ollessaan Poju saattaa ulvoa.  Alkuaikoina naapureiden koirat lopettivat haukkumisen ja jäivät kuulolle, kun Poju ulvoi.  Joitakin aikoja sitten oli uusi naapuri soittanut hätänumeroon, kun Poju ulvoi.
- Olimme menneet jo yöpuulle, kun poliisit kolkuttelivat ovella ja kysyivät, oliko sattunut jotain vakavaa, koska meiltä oli kuulunut outoa meteliä.  Eihän meillä mitään hätää ollut, Poju vain ulvoi. Emme olleet ehtineet varoittaa uutta naapuria siitä, että koiramme saattaa joskus ulvoa, Anne Kjelin selittää.

 Vanhemmiten Poju on vähentänyt ulvomista. Se on alkanut jutella. Koirasuden juttelu on eräänlaista mörinää.
- Sanoista ei ota selvää, mutta kuulostaa siltä ikuin se yrittäisi kovasti selittää jotain.

Vaistosi linnun hädän

Jotkut urokset eivät tule toimeen vieraiden urosten kanssa.  Pojun kanssa ei sitä ongelmaa ole ollut. Vaikka Poju on kastroimaton uros, se suhtautuu muihin uroksiin rauhallisesti.
- Koirapuistossa se väistää, jos se huomaa jonkun uroksen yrittävän ärhennellä. Poju lähtee pois ja etsii rauhallisen kaverin, Anne kertoo.
 - Yhden kerran oli pihallamme tulla rähinä, kun muuan tuttu tuli sinne  oman uroskoiransa kanssa. Uros kävi Pojuun kiinni ja Poju alkoi puolustautua. Yhteenotto loppui siihen, kun käskin uroksen omistajaa viemään koiransa pois.  Kummallekaan koiralle ei ehtinyt tulla puremajälkiä.

Annen mukaan Poju rakastaa kaikkia eläimiä.
- Se tykkää siileistä ja marsuista, eikä tee hiirillekään pahaa. Kun saappaaseeni oli mennyt hiiri ja se  juoksi lattialla, antoi Poju sen mennä.
-  Kun asuimme aiemmin Nurmijärven Nukarilla, rakastuivat Poju ja naapurin poni toinen toisiinsa.

Tytöt kiinnostavat

Nukarin aikoina Poju lähti joskus omille teilleen. Se löytyi yleensä jonkun narttukoiran portinpielestä.   Kerran se oli mennyt leikkimään lonkka-vaivaisen koiran kotipihalle.
- Poju oli niin hellävarainen leikkikaveri, että koiran omistaja toivoi, että Poju menisi muulloinkin pitämään seuraa hänen koiralleen.

Kerran, kun  Anne oli perheen tyttären ja Pojun kanssa soutelemassa Porvoon saaristossa, Poju pelasti kaislikkoon tarttuneen joutsenen.  
- Olimme vasta opetelleet veneessä olemista, kun Poju alkoi vinkua oudosti.  Vene oli melko lähellä rantaa. Vaikka Poju ei tykkää uimisesta, se hyppäsi veteen, ui  rantaan ja katosi. Hetken päästä se ilmestyi näkyville ja alkoi taas vinkua.   
- Soudimme rantaan  ja menimme katsomaan mikä siellä oli hätänä. Poju johdatti meidät kaislikkoon, jossa oli siivestään kiinni tarttunut joutsen.  Irrotimme  joutsenen kaislikosta.  Se pyristeli jonkin aikaa ja lähti  sitten uimaan läheiseen saareen.  

Kjelinit eivät ole koskaan katuneet Pojun hankkimista.  - Poju on kaikin puolin täyden kympin koira.   

Teksi ja kuvat Maija Ankkuri

Juttu on julkaistu Keski-Uusimaassa vuonna 2014

Vuonna 2014 koirasusimääräksi arvoitiin noin 1000

Suomalaisomistajilla oli ennen 2000-lukua enimmäseen yksittäisiä koirasusia.  Vuosituhannen vaihduttua koirasusien määrä alkoi pikkuhiljaa lisääntyä.  Jotkut ovat arvioineet, että koirasusia olisi noin 1000.  Todellista ei tiedetä.  Osa tuontikoirasusista on yhdessä vaiheessa ollut liiankin korkeaprosenttisia.  Kasvattajat pienentävät susiprosenttia risteyttämällä koirasusia koiriin.  Jos toinen vanhemmista  on koira, ja toinen 50-prosenttinen koirasusi,  pennuista tulee 25-prosenttisia koirasusia.  Jos kummassakin vanhemmassa on 50 prosenttia sutta, myös pennut ovat 50-prosenttisia.  Koska geenit eivät aina periydy yksi yhteen, on koirasusisisaruksia, joista joku ei arastele ihmisiä ja joku toinen arastelee.  Silti kaksi luoteeltaan erilaista sisarusta saattaa muistuttaa ukonäöltään toinen toistaan.  Jos koirasudessa on vai isoja rotuja, kuten  risteytyksissä usein käytettyä saksanpaimenkoiraa ja alaskan malamuuttia, siitä kasvaa melko kookas.  Narttu voi olla 60-70-senttiä korkea.  Uroksen säkä saattaa hipoa 65-80. Jotkut yksilöt ovat sitäkin korkeampia.  Huskyristetyksistä ei yleensä tule kovin isoja. Turkin väri vaihtelee valkoisesta vaaleanharmaaseen, tummanharmaaseen ja mustaan.   Koirasusi tarvitsee pennusta asti ihmisen aikaa ja panostusta, jotta siitä kasvaa sosiaalinen yksilö.

Teksti ja kuvat Maija Ankkuri

Julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä vuonna 2014