Rescuekoira Rino piilotteli vuosien ajan

On paremminkin sääntö kuin poikkeus, että uuden kodin saanut koira karkaa. Joitain koiria ei pidättele edes korkea aita. Myös Suomeen joukuuussa 2014 tuotu Rino otti jalat alleen.  

Rino sai kodin Lappeenrannasta. Kun se karkasi oltuaan vain viikon uudella omistajalla, uros oli useita vuosia luonnon armoilla. 

Rino ei jäänyt Lappeenrantaan. Se siirtyi Kymenlaaksoon Kouvolaan, mutta jäi kuitenkin lähelle Etelä-Karjalaa. Lappeenrantalaisnainen ei halunnut koiraa takaisin. Hän luovutti omistajuuden Koirapakolaiset ry:lle, joka oli tuonut Rinon Suomeen.

Yhdistyksellä ei ollut jäseniä Kymenlaaksossa, mutta sieltä löytyi kaksi ystävällistä naista, jotka halusivat auttaa koiran kiinnisaamisessa.
- Rinoa varten tehtiin kaksi loukkua, mutta koira ei mennyt niihin, kertoo toinen auttajanaisista. 

Rino oli hyvin varovainen.
- Se lähti muualle heti, kun veimme loukun alueelle, josta oli saatu havaintoja. Se ei myöskään koskaan syönyt havaintopaikoille jätettyä ruokaa, nainen sanoo.

Koirapakolaiset ry:n pj. Elisa epäilee metsästäjien vihanneen Rinoa.
- Jos metsästäjät olisivat saaneet Rinon tähtäimeensä, uros olisi päässyt hengestään. 

Loukutusavustaja tyrmää ajatuksen. Hän mieltää, että korkeintaan yksi metsästäjä olisi todennäköisesti halunnut ampua Rinon, mutta ei seurausten pelossa uskaltanut.

Elisa oikaisee äskeisen väittämän:
- Ainakin myös yksi poliisi olisi ampunut Rinon ja hän jopa antoi määräyksen sen ampumiseksi.

Huhut ja somekirjoitukset vääristivät totuutta

Elisan mukaan Rinosta liikkui väärää tietoa, joka meni myös viranomaisten korviin.
- Väitettiin, ettei Rinolla muka ollut tarvittavia rokotuksia. Lähetin  Kouvolan valvontaeläinlääkärille kopiot Rinon rokotustodistuksista.
- Muuan eläinsuojeluihminen sanoi luovuttavansa koiran valvontaeläinlääkärille, mikäli se menisi loukkuun.

Melko erikoinen päätös ”eläinsuojelu”ihmiseltä. Koira kuuluu luovuttaa omistajalleen, joka Rinon tapauksessa oli maahantuojayhdistys. Ei löytöeläintä, josta ei ole ollut ihmisille uhkaa, pidä luovuttaa valvontaeläinlääkärille. Eikä löytöeläintarhaa lukuun ottamatta millekään muullekaan ulkopuoliselle taholle.

Kiinni jääneen koirakarkurin säilytyspaikka on löytöeläintarha

Silloin, jos omistaja asuu etäällä paikasta, jossa karkuri liikkuu,

hän voi etukäteen kysyä löytöeläintarhalta, voidaanko karkuri viedä sinne maksua vastaan määräajaksi säilytykseen. Jos tarhalla on tilaa ja empatiaa, tuskin se kieltäytyy. Kouvolassa tarhaa pitää eläinsuojeluyhdistys, jossa eläimistä oikeasti välitetään.  Eläinsuojelussa eivät kaikki ymmärrä eläimen parasta. Rino olisi vain tarvinnut kodin, jossa se olisi ollut erityinen, eikä yksi koiratarhan koirista kuten se oli Kreetalla ennen Suomeenpääsyä. Ehkä valvontaeläinlääkärillä uhannut oli poikkeus, joka halusi pokkuroida viranomaista tai muuten vain osoittaa valtansa, koska oli eläinsuojeluyhdistyksessä.

Väite, että koirakarkuri jää kiinnijouduttuaan villiksi, on vale

Kun uhka Rinon joutumisesta valvontaeläinlääkärin käsiin, saavutti Elisan, valvontaeläinlääkäri lupasi ilmoittaa, jos Rino päätyisi hänelle.
- Yhdessä vaiheessa valvontaeläinlääkäri väitti minulle, että Rinolla oli enää kolme jalkaa, Elisa muistaa ja jatkaa: - Tavoitin  myöhemmin silminnäkijän, joka kertoi, että kyllä koiralla on neljä jalkaa, mutta se ontuu toista takajalkaansa.
- Valvontaeläinlääkäri löi luurin korvaani, kun uskalsin epäillä hänen asiantuntemustaan. Hänen mielestään Rino kärsisi lemmikkinä, jos se saataisiin kiinni "koska on jo ollut yli vuoden villiintyneenä".

Kouvolan valvontaeläinlääkäri on Rinon karkureissun jälkeen vaihtunut ainakin kertaalleen, eli edellä kerrotut mielipiteet eivät ole nykyisen valvontaeläinlääkärin suusta. Sitä paitsi väite, että koirakarkuri jäisi kiinnijäätyään villiksi on tietämättömien propakandaa. Pitkään karkuteillä ollut koira sopeutuu kiinnijäätyään hyvin nopeasti normaalielämään. Jotkut koirat sopeutuvat jopa heti, kun pääsevät neljän seinän sisälle. Rinon kohdalla sopeutus olisi ehkä kestänyt jonkin aikaa, koska sitä oli pentuna pahoinpidelty Kreikassa ennen kuin se pääsi koiratarhaan ja lähetettiin kaksivuotiaana Suomeen.

Rino ei päätynyt valvontaeläinlääkärin käsiin. Uros vältti loukut ja eli vapaana niin kauan kuin eli. Siitä saatiin havaintoja vielä vuonna 2017.

Kukaan ei pysty tarkkaan kertomaan mitä Rinolle lopulta tapahtui ja milloin sen maanpäällinen elämä päättyi. Paitsi tietenkin henkilö, joka mahdollisesti onnistui saamaan koiran pyssynsä tähtäimeen. 

Ihminen ei ollut ainoa uhka, sillä Rinon reviirillä oli myös ilveksiä. Koskaan ei tiettävästi löydetty edes Rinon jäännöksiä.

Rinoparka ei saanut koskaan tuntea kodin lämpöä ja sitä, että joku ihminen välitti siitä oikeasti.

Teksti on kopioitu ja stilisoitu Koirapakolaisten pj:n tekstistä, johon lisäsin asiaan liittyvää tietoa ja loukuttajan haastattelun (MA)

Kuvat: Koirapakolaiset ry.:n albumi.

___________________________________________________________________________

Rescuekoira oli karkuteillä Helsingissä

Omistaja hylkäsi. Koira asui vuosia maakuopassa