Sippekissa pakoili juhannuksesta pikkujouluun.

Sippe kissan kadottua katoamisilmoituksen netissä nähnyt, lukuisia karkurikissoja kotiin auttanut "suojelusenkeli" tarjosi Sipen omistajalle etsimisapua. 

Sipen emäntä oli lähdössä juhannukseksi reissuun ja Sippe-kissa, tuo kaunis valkomusta, pitkäkarvainen veijari, pääsi tuttuun hoitopaikkaan Mäntsälään kahden kissakamunsa kanssa. Kaikki sujui kuten ennenkin; Sippe sai vaellella vapaana omakotitalon ympäristössä.

Kun jussi oli  vietetty, saapui emäntä  illansuussa  hakemaan kissojaan. Sippe odottelikin jo pihamaalla valmiina ,kun emännän auto kaarsi pihalle. Emäntä  jäi kuitenkin  vielä kahvittelemaan  toviksi. Sipen kärsivällisyys taisi loppua  ja  se hiippaili piiloon.
Kun kotia lähdön aika koitti ,ei kissaa  löytynyt enää mistään ,ja  emäntä päättikin palata  hakemaan  Sippeä seuraavana aamuna.

Mutta Sippeä ei vielä aamullakaan  näkynyt huuteluista huolimatta. Kamut sentään olivat tallella ja pääsivät kotiin Mäntsälään noin 15 kilometrin päähän.

Missa kissa?

Karkurit.fi -sivulle  laitettiin  heti ilmoitus kadonneesta ja toivottiin havaintoja. Elettiin kesäkuun viimeistä viikkoa vuonna 2013. Tässä vaiheessa  minä astuin kuvaan. Ensin huomasin Sipen kauniin  olemuksen  ilmoituksessa ja kun luin  sitä loppuun, osui jotenkin silmään  katoamispaikka,  sama, jossa äitini oli lapsena  asunut Välittömästi tämä ilmoitus jotenkin “kolahti” kohdalleni!

Heinäkuun puolella kyselin, oliko kissa jo löytynyt, ja jos ei niin haluaisin tarjota apua etsintään. Vastaus oli kieltävä molempiin kysymyksiin …Hiukan ihmettelin, ettei apu kelvannut. Noh, eiköhän se siitä löydy itsekseenkin, ajattelin. Kului  kuukausi ja ilmoitus oli yhä kadonneissa..  Kyselin uudelleen tilannetta ja tarjosin toistamiseen apua ..Nyt  vastaus olikin myönteinen. Siitä alkoi pitkä etsintä. Kyselin katoamisesta tarkemmin ja sain tietää taustan ja samalla myös syyn katoamiseen. Sipen kärsivällisyys ei ollut kestänyt, kun ei heti päässytkään lähtemään kotiin, vaan siitä mielenosoituksellisesti ampaisi metsään. Näin ainakin päättelimme omistajan kanssa.

Ilmoituksia, ilmoituksia…

Monistin lukuisia ja taas lukuisia ilmoituksia. Mustetta paloi, mutta se  ei haitannut. Tärkeintä oli saada tieto katoamisesta mahdollisimman  pian  näkyviin.
Ensin  jakelin ilmoituksia katoamispaikan lähiteille postilaatikkoihin..

Eräs havainto tulikin aika nopeasti ja kiikutin loukun vanhaan latoon.. Samalla viritin sinne myös riistakameran.  Seuraavana aamuna

loukussa oli mustavalkoinen kissa, mutta se ei ollut Sippe. Havainto oli siis väärä. Olisikin ollut liian helppoa!

Laajensin ilmoittelurinkiä ja ajelin joka viikonloppu useita  kilometrejä katsoen kartasta mahdollisia kulkusuuntia. Ympärillä oli paljon  maalaistaloja, joten   majapaikkoja riitti.

Havaintoja  tuli ripotellen, mutta eivät  tuottaneet sitä  oikeaa. Havaintoja  tuli ripotellen, mutta eivät  tuottaneet sitä  oikeaa.

Kului kuukausi, toinen -lisää ilmoituksia yhä laajemmalle  alueelle. Paljon kilometrejä lisää..  Välillä mietin, että onkohan tämä ihan
turhaa. Mutta jossakin oli usko, että kissa elää ja on vain piilossa..Viimein, kun oltiin jo  lokakuun lopussa ja yöt olivat kylmiä, vein ilmoituksia  kaikkein pisimmälle, noin 6 kilometrin päähän. Sitten tuli epävarma havainto eräältä metsästäjältä, juurikin sieltä ääripäästä, että pellolla on liikkunut jo jonkin aikaa hiirestävä valkomusta-laikullinen  kissa.Hän luuli sitä ensin naapurin kissaksi, mutta soitti kuitenkin  varmuuden vuoksi. Ja hyvä, että soitti! Saman tien  vein riistakamerani  metsästäjän pellon laidalle, jossa hän oli kissan nähnyt  muutamia kertoja kulkevan. Töiden jälkeen oli jo hämärää ja kameran laitosta ei tahtonut tulla mitään. Kuitenkin sille löytyi paikka erään omatekoisen loukun luota. Elettiin keskiviikkoa. Torstai oli hiljainen, eikä kamerakaan ilmaissut liikettä alueella. Omistaja oli kuitenkin käynyt jo paikalla huutelemassa Sippeä.

Ratkaiseva kuvaviesti

Marraskuisena perjantai-iltana  olin menossa pikkujouluihin  laivalle ja istuin bussissa kohti Helsinkiä. Puhelin ilmoitti viestistä.
Viestissä oli kuva jostain valkoisesta, mutta huono puhelimeni ei näyttänyt koko kuvaa jonka arvelin tulevan kamerasta. Laitoin kuvan Sipen omistajalle  ja kyselin, onko mitään tuttua ..Ja olihan se. Hänelle kuva oli avautunut oikein selvänä, ja siinähän se karkuri  oli kävelemässä  metsässä.  Kehotin   omistajaa lähtemään nopeasti loukkupaikalle.

Kului tuskallinen tunti … samalla olin siirtymässä jo laivaan  ja  mieleni oli enemmän  kissan havaintopaikalla kuin  kavereitteni luona laivalla.

Sitten  tuli  se odotettu viesti;  Sippe saatu kiinni keskeltä isoa peltoa!

Voi sitä ilonhetkeä  ! Onnenkyyneleet valuivat pitkin poskiani sillä kova työ oli lopultakin palkittu parhaalla mahdollisella tavalla. Sippe oli löytynyt!

Omistaja oli nähnyt kissansa pellon keskellä ja lähtenyt sitä kohden.. Kun välimatka  lyheni, hän alkoi juosta kissaa vastaan.. Tämä oli kuitenkin väärä liike lähes villiintyneen Sipen mielestä. Kissa pinkaisi karkuun hyvin alkaneen  lähestymisen sijaan.

Onneksi omistaja muisti neuvon, jossa  todetaan, että  päästyäsi  lähelle kohdetta, mene  kyykkyyn ja  kutsu kissaa. Älä missään nimessä juokse eläintä kohti, sillä se saattaa pelästyä jouduttuaan jahdatuksi. Sippe pysähtyi ja kääntyi takaisin kohti  emäntäänsä ja antoi ottaa  syliin…   Viimeinkin oli Sipen pitkä karkumatka päättynyt!

Se oli kyllä lähtenyt oikeaan suuntaan, mutta kotiin oli kait ollut sittenkin liian pitkä matka. Eikä melkein viisi kuukautta ja viisi kilometriä ollut riittänyt tuon pitemmälle.

Se risteily jäi mieleeni hyvin  vaiherikkaana  ja erikoisena. Kuljin laivalla hymy huulilla ja onnellisena, vaikka Sippe ei ollutkaan omani, enkä tuntenut sitä ennestään.. Kiitos riistakameran ja sitkeyden!
 

Sipen takut hoidettiin parturoimalla ja pesemällä. Kunnon ruoka ja lepo teki ihmeitä kissan laihalle olemukselle. Kissakamutkin toivottivat  sen tervetulleeksi takaisin..Se miksi omistaja ei ollut  kovin aktiivinen  etsinnän suhteen, johtui henkilökohtaisesta tilanteesta. Joskus tulee vain tilanne, ettei jaksa! Silloin pitäisi olla voimaa pyytää apua! Ja apuahan hän sai...

Ja pääsinpä myöhemmin  katsomaan   kissaa viimein  silmästä silmään..
Voi Sippe!

Kirjoitettu Karlurit.fi ylläpidossa Kristiinan sanelun mukaan
Kuvat Sipen kotialbumi