Sniff pakoili lentokentällä

Sniff-kissan Lontoonmatka katkesi Helsinki-Vantaan lentokentällä 10.8.2010 jo kättelyssä, kun kissa otettiin häkistä.

Lontooseen lähdössä ollut tyttökissa Sniff katosi Finnairin meluisassa gargohallissa, kun tullimiehet määräsivät, että kissa piti ottaa pois häkistä. Arka kissa raapaisi omistajaansa, rimpuili ja pinkaisi karkuun. Sniffin emäntä etsi kissaa aamuin ja illoin ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen. Hän yritti loukuttaakin Sniffiä, ja onnistui kerran jopa näkemään sen. Karkaaminen ja koko etsintäprosessi olivat Sniffin emännälle niin rankka kokemus, että hän joutui ylirasituksen takia sairaalaan. Kun karkaamisesta oli kulunut runsas viikko, tarjoutui helsinkiläinen Inkeri ystävineen auttamaan kissan etsimisessä.

Heti alkuun Inkeri, ja hänen ystävänsä Heidi jakoivat lentokentän lounaspaikkoihin ja kentän ympäristöön katoamisilmoituksia. Lentokentän alueelle laittamiinsa ilmoituksiin naiset kysyivät etukäteen luvan. Lisäksi ilmailuhallituksesta muuan ystävällinen ihminen laittoi sisätiloihin ilmoituksia.
- Muuan Securitasin vartija oli nähnyt kissan livahtaneen heti karkaamisen jälkeen ulos, kertoi Inkeri sen jälkeen, kun kissa oli saatu kiinni
- Jätimme eri paikkoihin kissanruokaa ja jututimme ihmisiä.
- Heidi meni aina iltaisin työpäivän jälkeen viemään ruokia, ja minä kävin ottamassa ne aamulla pois. Siinä piti tehdä töitä, jotta saatiin selville söikö kissa, koska päivällä muut eläimet vievät ruuat.

Lopulta Securitasin toimiston luona olleesta ilmoituksesta saatiin ratkaiseva havainto. Nyt tiedettiin, minne ruokaa kannatti laittaa.
- Kun ruoka hävisi kahdesti, laitoimme ystäväni Kirstin kanssa yötä vasten kumpaankin ruokapaikkaan loukun.
- Missään muualla emme silloin pitäneet ruokaa saatavilla. Luulimme, ettei kissa mene loukkuun, koska se ei ollut mennyt omistajankaan muualle laittamiin loukkuihin.

Naiset jäivät etäälle valvomaan loukutusta, ja olivat onnellisia, kun kissa meni jo ensimmäisenä yönä loukkuun. Kotiuduttuaan kissa oli ollut hyvin normaali, kehrännyt kovasti. Se oli suorastaan palvonut emäntäänsä, yltynyt jopa nuolemaan. Sitä se ei ollut tehnyt koskaan aiemmin. Se nuoli jopa kohtaa, johon se oli lentokentällä raapaissut silloin, kun se karkasi.

Sen verran kova oli kokemus, ettei Sniffiä enää uutta kertaa yritetty ainakaan heti lähettää Lontooseen, vaikka sitä siellä kovasti kaivattiin.

Inkerille kissat olivat koko elämä

Inkeri Meriläinen (RIP)  toimi muutamien vuosien ajan Suomen Löytöeläinavun kissa-avustajana. Kerran nauroimme jälkikäteen yhtä tapausta, jossa kissa päätyi Inkerille postimiehen soitettua iltamyöhään Karkurit.fi -neuvontaan.  Helsinkiläinen postimies oli löytänyt yövuoroon lähdettyään kissan, jonka Inkeri kävi hakemassa kotiinsa.

Kissan kaulassa roikkui kotelo, jonka sisällä oli omistajan puhelinnumero. Mies oli soittanut numeroon ja kuullut omistajan viestin, jossa tämä kertoi olevansa ostoksilla Pariisissa. Yllätys, yllätys. Viesti olikin vanha. Omistaja oli kotonaan Helsingissä. Hän vastasi aamulla Inkerin soittoon ja kävi hakemassa kissan kotiin.

Inkerillä oli muutenkin satumainen onni sikäli, että kaikki hänen hoiviinsa päätyneet yksittäiset löytökissat kotiutuivat nopeasti.

MA

Arka koiranpentu löytyi vajasta