Veikko oli Anniinalle enemmän kuin koira

Vajaan vuoden ikäinen uroskoira Veikko katosi Pirkanmaan Kiikoisissa syksyllä 2013. Katoamisesta on kulunut jo aikaa ja Veikko on yhä kateissa.

Kun Veikko katosi, Anniina oli 13-vuotias. Hänellä osaomistuksessa ollut uros lähti omille teilleen, kun se oli toisen omistajansa luona. Veikon löytämiseksi tehtiin kaikki mahdollinen.

Jonkin verran saatiin havaintoja ja Veikko oli nähty riistakamerassa. Kun havaintopaikoille mentiin, se oli jo jossain muualla. Sitten havainnot loppuivat kokonaan.
- Veikko on koko ajan lähelläni ja se on suojellut minua silloinkin, kun se on ollut poissa. Kaikista kurjimpina hetkinä olen katsonut Veikon kuvaa, joka sanoo minulle: "Olen tässä. Ei ole hätää. Suojelen sinua..." Ehkä siksi olen selvinnyt tähänkin asti, vaikka pää onkin ollut välillä toista mieltä. Veikko on sydämessäni, eikä anna satuttaa minua, Ihan tosi, vakuuttaa Anniina.
- Anteeksi tämä tunnepurkaus, on vain niin ikävä. En vain voi unohtaa, Pieni (iso) lisäys vielä koiraani liittyen, vaikka jokainen tietää, että oma koira on se erityinen. Silti. Veikko pelasti minut. Itselläni oli ollut menetyksiä aivan liikaa ja samana päivänä, kun sain Veikon hoitooni kuukaudeksi, kuulin, että oli taas menetys. Olin rikki.
- Normaalisti Veikko saattoi vähän vetää hihnassa, kun sitä talutti, mutta sinä päivänä, kun talutin hänet mökillemme, ei Veikko vetänyt yhtään vaan kulki vieressäni. Sisälle päästyäni itkin vuolaasti. Veikko istui koko ajan sänkyni reunalla ja piti kuonoaan lähelläni. Ilman sitä, tuskin olisin tässä. Ihan oikeasti. Siksi haluan hänet takaisin. Muutenkin Veikko on niin fiksu, rakas ja suojeleva koira.
- Veljeni tykkäsi sukellella vedessä. Joka kerta Veikko meni auttamaan hänet ylös.. "pentupuruvaiheessa", jossa koira kävi lahkeisiin kiinni, ei Veikko koskaan tehnyt pienelle veljelleni niin. Isäkin ihmetteli sitä. 
- Kerran lenkillä halusin poiketa metsäpolulle, mutta Veikko istui eteeni ja katsoi suoraan silmiini. Ihmettelin, mutta jatkoin Veikon ohi kävelyä. Se haukahti ja seisoi edessäni.. Ihmettelin ja päädyin takaisin tielle. Silloin huomasin, että metsäpolulla oli kyykäärme.

Monelle nuorelle ja aikuisellekin oma lemmikki saattaa olla ainoa, joka ymmärtää.  
- Kaikki sanovat, että "Veikko oli vaan koira ja niitä riittää". Ei, Veikko oli enemmän, ilman häntä en olisi tässä. Veikko oli enemmän kuin koira.... Minun enkelini. On niin ikävä Luopuisin jopa kuulostani, jos vain saisin hänet takaisin. Hän on rakkain.

Kesällä 2016 nettiin ilmestynyt kuvallinen talteenottoilmoitus Veikon näköisestä koirasta lujitti Anniinan sisällä kytevää toivoa Veikon löytymisestä. Tuo talteenottoilmoitus ei tuonut Veikkoa takaisin. Löytöeläintarha, johon talteen otettu koira päätyi, oli muualla Pirkanmaalla ja joku muu oli noutanut sen tarhalta.

Kuva: Anniinan kotialbumi
Teksti: Maija Ankkuri
Jutun ingressi päivitetty

Lisää Suomen Löytöeläinavun karkurikirjan juttuja