Yritti täydellistä huijausta

Päijäthämäläinen koirankasvattaja myi vuoden 2011 lokakuussa 1500 euron hintaisen urospennun osamaksulla SV:lle. SV siirsi pennun luvatta omiin niminsä ja myi sen Porvooseen.

Ostohetkellä SV kertoi kasvattajalle tarinan sairaista lapsistaan, joiden lääkärikuluihin piti jäädä rahaa. Hän sai urospennun mukaansa 50 euron käsirahalla. Kauppa sinetöitiin Kennelliiton sivuilta tulostetulla osamaksusopimuksella. Kasvattaja pidätti itselleen yhden astutusoikeuden. Se sovittiin 500 euron arvoiseksi. SV jäi pennusta velkaa 950 euroa. Papereihin kirjattiin, että ostaja lyhentää velkasummaa 100 euroa kuukaudessa. Osamaksusopimuksessa todettiin, että omistusoikeus jää kasvattajalle, kunnes pentu on maksettu. Koska SV vaikutti luotettavalta, kasvattaja antoi pennun rekisteritodistuksen hänelle etukäteen. Seuraavassa kuussa SV lyhensi pentuvelkaa 100 eurolla.

Vaikka SV ei ollut maksanut pennusta kuin 150 euroa, hän vaihtoi itsensä Kennelliiton omakoirapalvelussa pennun omistajaksi ja myi sen osamaksulla Mikolle ja Tiinalle. Itselleen hän jätti yhden astutusoikeuden. Vaikka ostajat suorittivat kaikki osamaksuerät, ei SV vaihtanut koiraa heidän nimiinsä.

Maxia etsimässä

Kahden vuoden hiljaisuuden jälkeen SV soitti Tiinalle ja kertoi vievänsä Maxin astutukseen Turkuun. Hän kävi vielä samana päivänä hakemassa koiran. Seuraavana viikonloppuna hän soitti Tiinalle ja sanoi, että Tiinan ja Mikon täytyy luopua uroksesta. SV soitettua Tiinalle vielä samana päivänä uudelleen, itkuinen Tiina ojensi puhelimen Mikolle.

Mikon kanssa keskustellessaan SV poltti päreensä ja tokaisi: ”Suu kiinni poika, sä et halua suututtaa minua” ja sulki puhelimen.

Puhelun jälkeen Mikko soitti Turkuun naiselle, jolle SV oli kertonut vievänsä Maxin. Turkulaisnainen sanoi, että koira oli jo haettu pois ja kertoi nähneensä Maxin rekisteritodistuksen, johon SV oli merkitty koiran omistajaksi. Hän kehotti Mikkoa rauhoittumaan ja olemaan nöyrä Maxin omistajaa SV:tä kohtaan.

Autoton Mikko lähti seuraavalla viikolla kaverinsa kyydillä tapaamaan turkulaisnaista. Perillä hän kertoi naiselle, että SV oli myynyt koiran Tiinalle ja hänelle, mutta ei ollut luovuttanut heille rekisteripapereita. Turkulaisnainen lupasi selvittää pennun olinpaikan vuorokaudessa.

Turusta Mikko suuntasi kaverinsa kanssa Ypäjälle, jossa epäili Maxin olevan. Miehet eivät olleet vielä perillä, kun SV:n aviosiippa soitti Mikolle, kertoi omistavansa Maxin ja uhkasi tappaa Mikon. Mikko nauhoitti puhelun, jonka aikana soittaja kertoi nimensä.

Ypäjällä Mikon huono onni jatkui. Kun kaverukset pääsivät omakotitalolle, jossa he epäilivät Maxia piiloteltavan, Mikko soitti avuksi poliisin, mutta poliisi hääti hänet ja hänen kaverinsa pois.

Sillä aikaa, kun Mikko etsi Maxia, huomasi muuan hänen kavereistaan internetin koirapalstalla ilmoituksen, jossa Maxia kaupiteltiin astutukseen. Kaveri ehti kopioida ilmoituksen ennen sen poistamista.

Mikko oli taas lähtöpisteessä. Hän palasi tyhjin toimin kotiin, jossa alkoi selvittää SV:n osoitetta. Osoitteen selvittyä hän lähti tapaamaan naista. Kun Mikko rimputti ovikelloa, ei kukaan tullut avaamaan. Samanaikaisesti SV soitti Tiinalle ja uhkasi viedä Maxin lopetettavaksi, jos Mikko menisi yhtään pitemmälle. Hieman myöhemmin SV oli soittanut uudelleen Tiinalle ja luvannut palauttaa koiran 850 eurolla.

Koska Mikon ovikellonsoittoon ei reagoitu, lähti naisen uhkailusta ja rahavaatimuksesta mitään tietämätön Mikko etsimään naisen aviosiippaa tämän työpaikalta. Siellä kerrottiin miehen ottaneen samana päivänä sairauslomaa. Mikko palasi pariskunnan kerrostaloasunnolle ja huomasi parkkipaikalla auton, jolla Max oli haettu astutukseen. Hän soitti paikalle Itä-Uudenmaan poliisin. Poliisien saavuttua Mikko näytti Maxin kauppakirjan, koiran kuvia ja rokotustodistuksen sekä antoi poliisien kuunnella puhelimeen tallentamansa tappouhkauksen.

Poliisit kävivät soittamassa SV:n ovikelloa. Palattuaan ulos he kertoivat nähneensä koiran rekisteripaperit, jotka olivat naisen nimissä. Poliisi ei voinut auttaa, vaikka asunnosta oli kuulunut koiran hakukuntaa ja poliisitiedostosta löytyi Tiinan ja Mikon tekemä, petokseksi kirjattu rikosilmoitus. Mikko joutui lähtemään taas ilman koiraa kotiin.

Kasvattaja selville

Mikko oli nukkunut neljän päivän aikana ehkä 1-2 tuntia yössä, etsinyt Maxia kaverinsa kyydissä yli 1000 kilometriä ympäri eteläistä Suomea ja puhunut yli 10 tuntia puhelimessa. Koira oli ollut SV:n hallussa 11 päivää, kun Mikon kotikunnan rikospoliisi alkoi perjantaina 4. huhtikuuta tutkia tapausta. Kun rikospoliisi soitti SV:lle, nainen sanoi astutuksen epäonnistuneen ja lupasi luopua astutusoikeudesta ja palauttaa koiran 500 eurolla. Lisäksi nainen vaati julkista anteeksipyyntöä. Nainen sai jopa tapausta tutkineen poliisin uskomaan itseensä. Poliisi kehotti noudattamaan SV:n ehtoja, koska koira oli naisen nimissä.

Kuultuaan SV:n rahavaatimuksesta ja anteeksipyyntöehdosta Mikko sai selville Maxin kasvattajan. Hänen soitettuaan kasvattajalle, hän kuuli SV:n Kennelliittoon tekemästä omistajaväärennöksestä ja ettei omistusoikeus ollut voinut siirtyä koska SV ei ollut maksanut koiran kauppahintaa.

Kasvattaja ei ollut tehnyt rikosilmoitusta, koska kaupantekohetkellä niin miellyttävä SV oli alkanut uhkailla häntä. Mikon kanssa keskusteltuaan kasvattaja teki tutkijalle puhelimessa rikosilmoituksen. Samalla tutkijalle selvisi, että SV oli onnistunut huijaamaan myös häntä.

Oli aika toimia. En muista kertoiko Mikko tutkijalle, että he olivat menossa Tiinan ja kasvattajan kanssa hakemaan Maxia kotiin. SV luuli, että Tiina oli menossa yksin hänen vaatimansa rahasumma mukanaan. Nuoret eivät halunneet maksaa huijarille senttiäkään.

Tiina soitti sovittuna ajankohtana SV:n kerrostaloasunnon ovikelloa. Kun nainen avasi oven, Max yritti livahtaa käytävään. SV veti koiran takaisin ja sulki oven. Ehkä nainen huomasi, että oven takana oli Tiinan lisäksi Maxin kasvattaja ja hänen huijaamansa Mikko ja Mikon isä. Kun SV veti oven kiinni, tokaisi Mikon isokokoinen isä pojalleen jotain venäjäksi. Olettiko SV, että oven takana oli Venäjän mafia, koska päästi noin minuutin kuluttua Maxin käytävään ja veti oven sen perään kiinni.

Jo ennen kuin Max saatiin takaisin, kasvattaja lupasi sen omistusoikeuden Tiinalle ja Mikolle. Hänelle oli tärkeintä, että uros on hyvissä käsissä.

JK.  Mikko oli alunperin tehnyt Maxista poliisille varkausilmoituksen.  Jotta huijaus kaikkineen olisi edennyt tutkintaan, olisi SV:n pettämäksi joutuneen kasvattajan ja Mikon pitänyt tehdä erillinen rikosilmoitus.  Kasvattaja pelkäsi SV:tä sen verran, että rikosilmoitus jäi tekemättä. Niinpä SV pääsi kuin koira veräjästä.

Maxin ja sen omistajien nimet muutettu.

Teksti ja kuva:
Mikon kanssa koko Maxin etsinnän ajan puhelinyhteydessä ollut
Maija Ankkuri